 |
| Tuulimittaria kiinnitetään aallokossa keinuvaan mastoon. Vieressä kaljaasi Olgan masto. |
Toukokuun ensimmäinen viikoloppu Uudenkaupungin Pakkahuoneen möljällä oli täynnä kiihkeää toimintaa, kun viimeiset alueella talvehtineet veneet nostettiin veteen. Monet olivat intoutuneet laittamaan veneet vesille jo huhtikuun lämpimän jakson aikana. Purjeveneiden kevätkunnostukseen voi liittyä aika vaarallisenkin näköisiä puuhia, kuten maston huipussa Windexiä kiinnittävä kaveri esittelee. Meidän ei tänä keväänä tarvinnut onneksi hinata ketään mastoon.
Nykyveneissä on usein GPS-paikannukseen perustuva karttaplotteri, jonka avulla voi tarkistaa sijaintinsa ja väylänsä, jos paperikartta ei riitä. Matalissa ja kivikkoisissa vesissä auttaa kaikuluotain. Väylät on merkitty merimerkein ja satamien lähellä syväväylillä on valaistut poijut.
Millaista oli purjehtia pienillä saaristolaisveneillä ennen kaikkea tätä? Ennen majakoita luodoille oli rakennettu merimerkeiksi valottomia pookeja (esim. Lyökin pooki) ja kivistä koottuja kummeleita. 1800-luvulla valomajakat olivat uusinta teknologiaa ja ne merkitsivät huomattavaa parannusta meriturvallisuuteen. Saaristolaisten paras henkivakuutus taisi kuitenkin olla perimätietona kulkeva väylien tunteminen.
 |
| Isokarin retkelle pääsee mm. vesibussi Kertulla, jos ei ole omaa kulkupeliä. |
