Uudenkaupungin saariston nimistö
on hauskaa luettavaa. Nimet ovat saaneet väriä kaksikielisyydestä ja tietysti
paikallisista murteista. Sanalle ”saari” tuntuu olevan loputtomasti
vaihtoehtoja. Niitä on tutkittu mm. Satu Tarkin pro gradu –tutkielmassa Pyhämaan saarten, karien ja matalikkojen
nimet (Turun yliopisto 1996).
Näitä ovat esimerkiksi skari, skeri, kivi, holma, klupu, kloppi, kleppi, kläppi, letto, luoto, karra, karta, palli,
pauha, puta, pöllä, riisa, ränni, säikkä ja vaha. Hamskeri tarkoittanee saarta, jossa on satamapaikka (hamn). Pauhat ovat matalikkoja, joilla nimen
mukaisesti meri pauhaa ja tyrskyää. Jotkin nimet tuntuvat kuvastavan vahvaa
tunnetilaa, kuten Paskmaija – mitä siellä on mahtanut tapahtua?
Monet nimet liittyvät hylkeisiin
ja hylkeenpyyntiin. Hylkkari on siis hyljekari eikä hylkykari. Sakari Hinnerin*
mukaan myös Koiraluodon oikea merkitys on hyljeluoto, koska hylkeitä
nimitettiin saaristossa koiriksi ainakin ruotsinkielisillä alueilla. Isohko
ulkosaari Vekara ei ole kakaran synonyymi, vaan puisen pyyntivälineen
koukku. Tootinletto tulee
kökarilaisten käyttämästä sanasta ståt, jolla tarkoitetaan harmaahyljeurosta.
Halusin oopperaan kohtauksen,
jossa saariston asukkaat laulavat saarten nimiä. Ja näin se alkaa:
Loukkari, Hylkkari, Kajaluoma,
Kloppi,
Vaakua, Vehanen, Putsaari,
Vekara
Hamskeri, Rouskeri, Fästinki,
Flatu…
 |
| Pilviä Vekaran iltataivaalla |
* Sakari Hinneri teoksessa Ulkotuulten Vekara: Paavo Wahlbäck –
saariston poika muistelee. Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys 2009.
