... otsikoi Auli Särkiö-Pitkänen artikkelinsa oopperoiden naisrooleista Rondo-lehdessä nr 12/2019. Romanttisissa oopperoissa naishahmo kuolee usein, milloin keuhkotautiin (Mimí), milloin uhrautuvasti oman käden kautta (Senta). Useat tutkijat ovat pohtineet, miksi näin on ja voiko siitä päätellä jotakin naisten roolista ja asemasta yleisemmin. Särkiö-Pitkäsen ansiokkaassa artikkelissa haastatellaan laulajia heidän näkemyksistään näistä rooleista. Hän toteaa, että ”Evoluutiopsykologian kannalta nuoren naisen kuolema on yhteisölle kohtalokkain tragedia. Se kirvoittaa suurimmat tunteet.”
Luen mielelläni dekkareita ja katson poliisisarjoja. Niissä on sama piirre kuin oopperoissa: uhrina on useimmiten nuori nainen. Se alkaa ärsyttää, ei siksi, että siinä vahvistettaisiin jotakin tietynlaista naiskuvaa, vaan selvän laskelmoinnin takia. Kuten Särkiö kirjoittaa, nuoren naisen kuolema kirvoittaa ilmeisesti enemmän tunteita kuin esimerkiksi keski-ikäisen miehen.
Keisarin majakan naishahmot eivät kuole eivätkä pyri muutenkaan uhriutumaan, mutta koska ooppera kuvaa 1830-luvun maailmaa, naisten epäitsenäinen asema tulee kyllä esille. Pietarilainen ylhäisönainen joutuu miesten oikkujen takia hankalaan tilanteeseen. Jurmon Maria toivoo, että joku ymmärtäisi hänenkin unelmiaan, mutta realistina hän tietää, että hän ei pääse muualle kuin hautaan tai naimisiin. Voimakastahtoinen pyykkäri Edith haluaisi järjestää poikansa asiat, mutta kaikkeen hänkään ei pysty.
Tällä valokuvalla ei ole mitään tekemistä oopperan kanssa. Siinä blogin kirjoittaja ajelee fiskarilla työpaikan kehittämispäivään. Töihin olisi kiva mennä useamminkin veneellä! Laitan kuvan tähän tuomaan palasen sinistä taivasta joulukuisen tihkusateen keskelle.