Ideasta teokseksi

Keisarin majakan libretisti Leena Parkkinen lähetti minulle vahingossa kuvan, jossa on varhaisia muistiinpanoja teksti-ideoista. Se näyttää tältä (klikkaa kuvaa, niin näet tekstin!):

Arkisesti Kupittaan Cittarin kauppalistalle sutaistut sanat tosiaan päätyivät librettoon. Venäläinen karkotettu upseeri Ivan Bladeau katselee saaren kallioita ja haaveksii entisestä elämästään Pietarissa, jossa Talvipalatsin peilit kiiltelevät. Isokarissa ei ole muuta kiiltävää kuin sateen kastelemat kalliot.

Muistilapun alkupuolen teksti on käynyt läpi enemmän muodonmuutoksia. Libretossa teksti on muodossa:
"Kotona Pietarissa. Siellä missä ei koskaan tule täysin pimeää,

ei edes sysitalven öinä,

minun rakastettuni sytyttää lyhdyn.

Hänen varjonsa on tapettia vasten ohut kuin savukepaperi

ja minä makaan tässä kapeassa vuoteessa ja odotan kesää."

Säveltäessäni olen vielä muovannut tekstin tällaiseen muotoon: "Pietarissa, kotona Pietarissa, rakkaani sytyttää lyhdyn, sytyttää; Hänen varjonsa seinällä, hänen varjonsa, ohut kuin savukepaperi".

"Mustia lintuja, valkoisia lokkeja seisoo rannalla rivissä kuin pianon koskettimet"

Oopperaa säveltäessä on tyypillistä toisaalta lyhentää tekstiä, toisaalta toistaa oleellisia tai kiitollisesti soivia sanoja. Lisäksi olen sekoittanut tekstiä vielä sillä, että kohtaus onkin rakennettu Bladeaun ja Edith Syvelanin duetoksi, vaikka kumpikin oikeastaan on omissa mietteissään. Molemmat laulavat oman elämänsä kaipauksesta, Bladeau kaipuustaan Pietariin ja rakastettunsa luo, Edith Syvelan menehtyneistä tai poismuuttaneista lapsistaan ja halustaan saada pitää ainoa poikansa lähellään. 

"Hänen varjonsa, ohut kuin savukepaperi"

Keisarin majakka on jo varsin pitkällä. Nyt on kuitenkin syytä pitää kesätauko sekä säveltämisestä että muista töistä. 

Hyvää juhannusta! Hyvää kesää!