Oopperan saaminen ensimmäisestä ideasta ensi-iltaan asti on pitkä prosessi. Kaikenlaista ehtii tapahtua niin omassa työssä kuin maailmallakin, ja ne maailman tapahtumat myös vaikuttavat oopperan etenemiseen ja tuovat uusia näkökulmiakin. Jatkan blogia pitkäksi venyneen tauon jälkeen, kun aiheesta on korona- ym. taukojen jälkeen nyt uutta kerrottavaa.
Keisarin majakalla on nyt uusi tuottaja, Kristina Vahvaselkä. Minulle säveltäjänä on suuri helpotus, että voin keskittyä asioihin joita osaan tehdä, enkä sohi tuottajana. Olemme saaneet useita apurahoja: Taike, Föreningen Konstsamfundet ja TOP-säätiö, joille kaikille esitämme onnelliset kiitokset! Näiden turvin pääsemme jatkamaan tuotannon suunnittelua. Yhteistyötä rakennetaan myös Turun konservatorion, Turun Taideakatemian ja ÅST:n kanssa. Tavoitteena on ensi-ilta vuonna 2025.
Oopperasta tulee kaksikielinen, mikä vastaa Uudenkaupungin-Kustavin saariston todellisia kieliolosuhteita 1800-luvulla: osa väestöstä puhui ruotsia, osa suomea. Käännös tilattiin runoilija Peter Mickwitziltä. Osuuksien ruotsinnoksien sovittaminen musiikkiin on oma työnsä, jota itse teen tällä hetkellä. Suomi ja ruotsi ovat painotuksiltaan kovin erilaiset kielet, joten muutoksia tulee. Esimerkki Adolph Syvelanin osuudesta, jossa melodia on muutettu ruotsinnoksen mukaiseksi:
Alkuperäisessä tekstissä melodia lähtee tahdin viimeiseltä iskulta ja jatkuu synkooppina tahtiviivan yli. Ruotsiksi kalastaja on "en fiskare", jossa artikkeli "en" on luonnollisesti painoton ja sopii kohoksi painolliselle tavulle "fis". Ruotsin "en" voi kuitenkin tarkoittaa myös "eräs", "joku tietty", ja kun lausetta tässä toistetaan, olen jättänyt sanan en painolliselle tahtiosalle. Voi siis ajatella, että sen merkitys muuttuu toistettaessa, että Adoph tuleekin ajatelleeksi jotakuta tiettyä kalastajaa, jolla on nyt uusia mahdollisuuksia.
Oopperan libretisti Leena Parkkinen on oopperan kirjoittamisen jälkeen ehtinyt saada valmiiksi laajan historiallisen romaanin Neiti Steinin keittäjätär ja saavuttaa suosiota lasten parissa kirjalla Syysvieras (yhdessä Zagros Manucharin kanssa). Leena esiintyi Suomen kuvalehden kansikuvatyttönä 1.12.2023; jutussa hän kertoo Neiti Steinin keittäjättären syntyvaiheista. Tässäkin teoksessa on yhtymäkohtia Suomen saaristoon.