Oopperan esityspäivät tiedossa!

Isa Kortekangas ottaa tuntumaa
ohjaamiseen.

 Keisarin majakka -oopperan esityspäivät on lyöty lukkoon, ja   tässä ne ovat: 

 pe 28.3.2025 klo 19 Ensi-ilta 

 su 30.3.2025 klo 15 

 ti 1.4.2025 klo 19 

 to 3.4.2025 klo 19 

 la 5.4.2025 klo 15 

 Esitykset ovat Turussa, Sigyn-salissa. Lippujen myynnistä ynnä muusta tulee aikanaan tietoa muualla. Ohjaaja on Isa Kortekangas, mutta solistien nimiä panttaan vielä.

 Kun aiempi oopperani Unissa kaikki oli selkeämpää (eli Jumalan tyttäret) oli esitetty, minulle tuntematon nainen pysäytti minut kadulla ja sanoi: "Sinäkö olet sen oopperan säveltäjä? Halusin vain sanoa, että juuri sellaista tarvitaan lisää!" Se oli mieleenpainuvasti sanottu, ja kiitokset kuuluvat tietysti koko esittäjäryhmälle sekä oopperan luovalle työryhmälle Emma Puikkoselle (libretto) ja Maiju Sallakselle (ohjaaja). 

Nyt joka tapauksessa saadaan lisää oopperaa. Tällä kertaa aihe on historiallinen, 1830-luvulle sijoittuva kertomus Isokarin majakan rakentamisesta ja sen rakentajista. Unissa kaikki ... oli erittäin vahvasti yhteiskunnallista teatteria. Keisarin majakan romanttinen juoni on perinteisempää oopperakirjallisuutta, mutta myös tässä kerrotaan Suomesta ja suomalaisuudesta. Saariston näkökulmasta autonomian aika merkitsi meriväylien vilkastumista ja majakoiden rakentamista. Uusia mahdollisuuksia luotiin saariston ihmisille, mutta ristiriidoiltakaan ei vältytty. Venäjä on usein ollut vihollisemme, mutta autonomian kausi oli Suomelle suurelta osalta hyvää aikaa. Voitaisiinko jossakin vaiheessa jälleen päästä hyvään yhteistyöhön itänaapurin kanssa?

Hiukan majakkalaivoista ja hiukan Keisarin majakasta

 Majakkalaivoista...

Majakkalaiva Finngrundet

Majakkalaiva Finngrundetiin voi tutustua Tukholmassa, jossa se kuuluu Tukholman merimuseon kokoelmiin. Majakkalaiva ankkuroitiin erittäin vahvoilla ketjuilla matalikolle, ja siellä se keikkui miehistöineen tyynessä ja tuulessa.

Yksi majakkalaivan erikoisuuksista oli vedenalainen signaalikello. Signaalikello hyödyntää sitä, että ääni kulkee tehokkaasti vedessä. Ohikulkeva laiva tarvitsee vastaanottimen signaalin kuulemiseen. Järjestelmää käytettiin 1900-luvun alussa ennen radiotekniikan kehittämistä. 

Suomessa on ollut käytössä 14 majakkalaivaa. Yksi niistä on Kemi, joka on nyt museolaivana merikeskus Vellamossa Kotkassa.

Vedenalainen signaalikello

 

... ja oopperasta

Oopperan tuotantoa suunnitellaan kevääksi 2025. Tuotantoryhmässä on uudet jäsenet: ohjaaja Isa Kortekangas, kapellimestari Marko Autio ja tuottaja Kristina Vahvaselkä.

Solisteista kerromme lähiaikona!

Sävellyskuulumisia oopperan ulkopuolelta

 Viime postauksessa kerroin hiukan siitä, mitä libreton kirjoittaja Leena Parkkinen on saanut aikaan oopperatekstin jälkeen.

Myös minä olen tehnyt muutakin kuin oopperaa: 

- Juoksu yönmaahan, laulusarja Jorma Erosen tulkitsemiin Amerikan alkuperäiskansojen runoihin, laulajalle, jouhikolle ja kanteleelle. Sarjan kantaesittivät Marianne Maans ja Eija Kankaanranta v. 2021.

- Matka Outooriin, kolmiosainen sarja puhallinorkesterille. Aura Wind Band kantaesitti osan Outoori puhallinpäivillä Turussa 2023.

- Jouluevankeliumi: kantaatti solistille, sekakuorolle ja uruille

- Rosarium: 7 kappaletta huilulle ja kitaralle. Teoksen tilasi Tuomo Tirronen ja se kuullaan tänä keväänä mm. Arkipelag-viikon konserttisarjassa 19.3. Kaarina-talolla.

Kaikkien teosten säveltämiseen liittyy muutakin kuin mielikuvituksen lentoa. Juoksu yönmaahan -sarjassa sävelsin ensimmäistä kertaa jouhikolle. Sain jouhikon lainaksi, joten pääsin kokeilemaan sen soittamista. Lopputulos ei ollut aivan tyypillisintä jouhikkotekstuuria, ja tekniikasta neuvoteltiin useaan otteeseen soittajan kanssa. Tässä pieni näyte sarjasta: Lauluja puroille ja puille

Kitarakaan ei ole kuulunut aiempaan sävellyshistoriaani. Tässä sain apua teoksen tilaajalta Tuomo Tirroselta. Rosarium-sarjan kappaleet on tarkoitettu melko helpoiksi, niin että niitä voi hyödyntää pedagogisessa työssä.

Yksi kuluneen vuoden ilonaiheita on ollut yhteistyö säveltäjä Carita Holmströmin kanssa. Päätimme pitää yhteisen konsertin, ja loppujen lopuksi saimmekin järjestää kaksi konserttia, yhden Turun Sibelius-museossa syksyllä 2023 ja konsertin uusinnan Hakasalmen huvilassa Helsingissä tammikuussa 2024. Meillä molemmilla oli musiikkia, jossa harpulla on keskeinen rooli. Päätimme siis rakentaa ohjelman harpun ympärille ja saimme mukaan mainiot muusikot Krista Leivo, harppu, Maikki Säikkä, laulu, Harri Wallenius, klarinetti ja Matti Moilanen, sello.

Krista ja Matti treenaavat Caritan vauhdikasta
Cuerdas-teosta.

Oopperan saaminen ensimmäisestä ideasta ensi-iltaan asti on pitkä prosessi. Kaikenlaista ehtii tapahtua niin omassa työssä kuin maailmallakin, ja ne maailman tapahtumat myös vaikuttavat oopperan etenemiseen ja tuovat uusia näkökulmiakin. Jatkan blogia pitkäksi venyneen tauon jälkeen, kun aiheesta on korona- ym. taukojen jälkeen nyt uutta kerrottavaa.

Keisarin majakalla on nyt uusi tuottaja, Kristina Vahvaselkä. Minulle säveltäjänä on suuri helpotus, että voin keskittyä asioihin joita osaan tehdä, enkä sohi tuottajana. Olemme saaneet useita apurahoja: Taike, Föreningen Konstsamfundet ja TOP-säätiö, joille kaikille esitämme onnelliset kiitokset! Näiden turvin pääsemme jatkamaan tuotannon suunnittelua. Yhteistyötä rakennetaan myös Turun konservatorion, Turun Taideakatemian ja ÅST:n kanssa. Tavoitteena on ensi-ilta vuonna 2025.

Oopperasta tulee kaksikielinen, mikä vastaa Uudenkaupungin-Kustavin saariston todellisia kieliolosuhteita 1800-luvulla: osa väestöstä puhui ruotsia, osa suomea. Käännös tilattiin runoilija Peter Mickwitziltä. Osuuksien ruotsinnoksien sovittaminen musiikkiin on oma työnsä, jota itse teen tällä hetkellä. Suomi ja ruotsi ovat painotuksiltaan kovin erilaiset kielet, joten muutoksia tulee. Esimerkki Adolph Syvelanin osuudesta, jossa melodia on muutettu ruotsinnoksen mukaiseksi:

Alkuperäisessä tekstissä melodia lähtee tahdin viimeiseltä iskulta ja jatkuu synkooppina tahtiviivan yli. Ruotsiksi kalastaja on "en fiskare", jossa artikkeli "en" on luonnollisesti painoton ja sopii kohoksi painolliselle tavulle "fis".  Ruotsin "en" voi kuitenkin tarkoittaa myös "eräs", "joku tietty", ja kun lausetta tässä toistetaan, olen jättänyt sanan en painolliselle tahtiosalle. Voi siis ajatella, että sen merkitys muuttuu toistettaessa, että Adoph tuleekin ajatelleeksi jotakuta tiettyä kalastajaa, jolla on nyt uusia mahdollisuuksia. 

Oopperan libretisti Leena Parkkinen on oopperan kirjoittamisen jälkeen ehtinyt saada valmiiksi laajan historiallisen romaanin Neiti Steinin keittäjätär ja saavuttaa suosiota lasten parissa kirjalla Syysvieras (yhdessä Zagros Manucharin kanssa). Leena esiintyi Suomen kuvalehden kansikuvatyttönä 1.12.2023; jutussa hän kertoo Neiti Steinin keittäjättären syntyvaiheista. Tässäkin teoksessa on yhtymäkohtia Suomen saaristoon.

Isonkarin asukkaita oopperassa ja todellisuudessa

 Yksi oopperan keskeisistä hahmoista on Adolph Syvelan, nuori mies joka avustaa majakan rakentamisessa ja kärkkyy majakanvartijan tointa.  Syvelan on todellinen henkilö, joka toimi Isokarin ensimmäisenä majakanvartijana vuosina 1832-1842.  Antero Merilän kirjassa "Isonkarin asukkaita 1800-luvun alusta 1960-luvulle" kerrotaan Syvelanista, että hän oli lähtöisin Korppoon Syfvelaxista ja että hän oli toiminut laivamiehenä ja mahdollisesti Utön majakalla ennen Isokariin tuloaan. 

Oopperahahmo Syvelanin äiti on yksinhuoltaja-pyykkäri Edith. Historiallisen Syvelanin isä oli kruununnimismies. Hänen taustansa oli siis melko porvarillinen. Ooppera-Syvelan on elämänhaluinen nuori mies, joka ei halua vielä vakiintua. Historiallinen Syvelan oli vuonna 1832 jo 30-vuotias ja meni naimisiin vuonna 1834 korppoolaisen Carolina Daleniuksen kanssa.

Oopperassa ei siis pyritä tekemään näköiskuvaa henkilöistä eikä tapahtumistakaan. Majakkaa vastaan tehty attentaatti on mielikuvituksen tuotetta. Merilän kirja vahvistaa kuitenkin sitä näkemystä, että kaikki eivät olleet innoissaan majakasta. Luotsien ja majakanvartijoiden kesken oli kaikenlaista ristivetoa, johon jopa arvokkaan herra luotsitirehtöörin piti joskus puuttua. Kiistaa tuli niin heinäsadon jakamisesta kuin puunhakkuustakin.

"Isonkarin asukkaita" kertoo karuja faktoja luotolaisten elämästä. Elämä oli ankaraa ja kurinalaista. Lapsia syntyi ja kuoli; toisinaan majakanvartija tai muu saaren asukas on antanut lapselle hätäkasteen, mutta lapsi on kuin onkin selvinnyt ja pappi on saanut uudistaa kasteen. 

Jos taas olet etsimässä omalle lapsellesi nimeä, jota ei olisi ennestään joka toisella pikkuvesselillä, kirjasta saa paljon hyviä vinkkejä. Tässä muutama.

Tytöille:                                         

• Ottiljana
• Adonica
• Lainetar
• Toivotti

Pojille:

• Ezechiel
• Israel
• Wieno
• Gillis

Inspiroivat saaret Sälskär, Källskär ja Enskär

Sälskär

Purjehtiminen on nyt kuulunut olennaisena osana kesänviettooni 15 vuoden ajan. Veneretkillä olen
päässyt moniin hienoihin paikkoihin, joiden olemassaolosta en ole edes tiennyt. Jotkut saaret ovat tehneet tunnelmallaan sellaisen vaikutuksen, joka on jäänyt elämään minussa ja joka on ollut lähtökohtana sävellyksille.

Yksi näistä saarista on majakkasaari Sälskär Ahvenanmaan luoteiskulmassa. Seudulla ei ole juuri lankaan ihmistoimintaa. Saariryhmän ruokkiyhdyskunta sen sijaan puuhaa ja touhuilee vilkkaana. Merikotkat käyvät päivystämässä saarella. Lokit löytävät vedestä mielenkiintoista syötävää ja käyvät kirkumaan ja riitelemään saaliista joukolla.

Sälskärin tunnelmista on syntynyt orkesteriteos, jonka nimi on yksinkertaisesti Sälskär.

Viereiset kuvat otin tänä kesänä. Säätila muuttui muutamassa minuutissa: sadepilvi kasteli majakkasaaren, ja seuraavassa hetkessä laskeva aurinko kylvetti saarta kultaisessa valossa.

Källskär

Kökarin saaristoon kuuluva Källskär on kahden teokseni taustalla: Hermes of Källskär (tilausteos Catawba Collegelle ja pianisti Dorothy L. Griffithille) ja Kiven tarina (Story of a Stone, tilausteos amerikkalaispianisti Amy Suzukille). 

Ruotsalainen vapaaherra Göran Åkerhielm rakensi ja rakennutti saareen kesäparatiisin. Ulkosaariston karuja olosuhteita uhmaten hän sai aikaan puutarhan, jossa kasvaa jopa viinirypäleitä. Puutarhassa on kreikkalaistyyppisiä patsaita ja rantakallion huipulla seisoo pronssinen Hermes.

Villi ja ankaralla työllä kesytetty luonto kohtaavat Källskärissä. Tuulten armoilla varpaillaan seisova Hermes symboloi tätä kamppailua.  Hermes of Källskär on neliosainen kvintetto pianolle, 2 trumpetille, käyrätorvelle ja pasuunalle.  Sen tunnelmissa olen pohtinut näköalan jylhyyttä, talven hiljaisuutta, myrskytuulten rajuutta ja meren jatkuvaa, kuluttavaa voimaa.
Kuuntele: Hermes and the Sea. D. L. Griffith, pf, Catawba Brass Quartet.

Toinen teos, Kiven tarina soolopianolle, liittyy länsirannan merkilliseen kivimuodostelmaan eli Källskärin kannuun. Vesi ja irtokivet ovat hioneet graniitin ympäriltä pehmeän kiviaineksen pois ja jättäneet jälkeensä sileän, kannun muotoisen pilarin.

Kuuntele: Kiven tarina. Pianisti on Saana Iljin.

Källskäristä löytää kiinnostavaa tietoa ja kuvia Retkipaikka-sivustolta.

Isokari eli Enskär

Ja tietenkin Isokari, ruotsinkieliseltä nimeltään Enskär, on on yksi inspiroivista saarista. Tänä kesänä en ole vielä käynyt saarella, mutta veneilykautta on vielä jäljellä. Majakalla on käynnissä kunnostusurakka. Ehkä pääsemme näkemään majakan termospulloa muistuttavassa suojuksessaan. Saaren hiekkaranta ja upeat kalliot ovat joka tapauksessa ennallaan.

Myös Isokarista löytyy pieni kuvaus Retkipaikka-sivustolta, tosin vuodelta 2013.

Kuvat: Pauliina Isomäki 

Ideasta teokseksi

Keisarin majakan libretisti Leena Parkkinen lähetti minulle vahingossa kuvan, jossa on varhaisia muistiinpanoja teksti-ideoista. Se näyttää tältä (klikkaa kuvaa, niin näet tekstin!):

Arkisesti Kupittaan Cittarin kauppalistalle sutaistut sanat tosiaan päätyivät librettoon. Venäläinen karkotettu upseeri Ivan Bladeau katselee saaren kallioita ja haaveksii entisestä elämästään Pietarissa, jossa Talvipalatsin peilit kiiltelevät. Isokarissa ei ole muuta kiiltävää kuin sateen kastelemat kalliot.

Muistilapun alkupuolen teksti on käynyt läpi enemmän muodonmuutoksia. Libretossa teksti on muodossa:
"Kotona Pietarissa. Siellä missä ei koskaan tule täysin pimeää,

ei edes sysitalven öinä,

minun rakastettuni sytyttää lyhdyn.

Hänen varjonsa on tapettia vasten ohut kuin savukepaperi

ja minä makaan tässä kapeassa vuoteessa ja odotan kesää."

Säveltäessäni olen vielä muovannut tekstin tällaiseen muotoon: "Pietarissa, kotona Pietarissa, rakkaani sytyttää lyhdyn, sytyttää; Hänen varjonsa seinällä, hänen varjonsa, ohut kuin savukepaperi".

"Mustia lintuja, valkoisia lokkeja seisoo rannalla rivissä kuin pianon koskettimet"

Oopperaa säveltäessä on tyypillistä toisaalta lyhentää tekstiä, toisaalta toistaa oleellisia tai kiitollisesti soivia sanoja. Lisäksi olen sekoittanut tekstiä vielä sillä, että kohtaus onkin rakennettu Bladeaun ja Edith Syvelanin duetoksi, vaikka kumpikin oikeastaan on omissa mietteissään. Molemmat laulavat oman elämänsä kaipauksesta, Bladeau kaipuustaan Pietariin ja rakastettunsa luo, Edith Syvelan menehtyneistä tai poismuuttaneista lapsistaan ja halustaan saada pitää ainoa poikansa lähellään. 

"Hänen varjonsa, ohut kuin savukepaperi"

Keisarin majakka on jo varsin pitkällä. Nyt on kuitenkin syytä pitää kesätauko sekä säveltämisestä että muista töistä. 

Hyvää juhannusta! Hyvää kesää!