Jäästä, merestä ja orkestraatiosta

Kävin katsomassa Jaakko Kuusiston oopperan Jää Kansallisoopperassa. Jää kiinnosti minua tietysti erityisesti saaristoaiheensa takia.  Ooppera olikin hyvin vaikuttava. Meren muodostama uhka loi koko oopperan dramaturgisen jännitteen, jonka kulminaatio oli päähenkilön hukkuminen jäihin. Kyseinen kohtaus oli kaikin tavoin upeasti toteutettu ja  koskettava. Ennen kaikkea se oli erittäin komeaa orkesterimusiikkia.

Kirjoitan omaa teostani Saaristo-oopperan huomattavasti pienemmälle tuotantokoneistolle, ja tulin kieltämättä kateelliseksi Jään isosta jousistosta, muhkeasta lyömäsoitinpatteristosta ja varsinkin vaskisektiosta, jota minulla ei tule olemaan käytettävissä lainkaan. Lähtökohtana on kymmenhenkinen orkesteri (2 viulua, alttoviulu, sello, kontrabasso, huilu, oboe, klarinetti, fagotti ja lyömäsoittimet).  Jokainen muusikko merkitsee lisää kuluja. Laulajienkin suhteen on syytä olla taloudellinen. Jos tuotannossa jostakin syystä on oletettua isompi budjetti, voimme kasvattaa jousiston kokoa. Puhaltajien määrää en uskalla kasvattaa, koska heitä ei voi lisätä tai pudottaa pois rahatilanteen mukaan. Stemma joko on tai ei ole partituurissa.

Haasteena on siis säveltää vivahteikasta ja dramaattista musiikkia pienelle kokoonpanolle. Meri on läsnä myös Keisarin majakassa, mutta sen hengityksen pitää löytyä pienemmillä eleillä kuin Jäässä tai muissa isolle orkesterille sävelletyissä meriaiheisissa teoksissa.

Inhotaan oopperaa!

Oopperaa inhotaan tai rakastetaan. Ooppera otetaan usein esimerkiksi, kun halutaan puhua taiteen elitismistä tai kalleudesta.  Ooppera onkin kalliimpi taidemuoto kuin vaikkapa jousikvartetto, mutta toisaalta yleensä halvempi kuin elokuvatuotannot, joita myös tuetaan yhteiskunnan varoista. Sekin on totta, että kaikki eivät nauti oopperasta, mutta miksi pitäisi? Eihän mikään kulttuurin muoto kiinnosta kaikkia yhtä paljon.

Tulin lukeneeksi kommentteja Sixten Korkmanin varsin neutraaliin kolumniin ”Kuinka paljon kulttuuria pitää tukea” (HS 19.2.2019). Ooppera otettiin esiin useassa kommentissa. Yksi kommentoijista epäili, että klassisen musiikin tilaisuuksissa on yhtä vähän väkeä kuin kirkon sunnuntaijumalanpalveluksissa. En ota kantaa kirkonmenoihin, mutta ainakin Turun filharmonisen orkesterin konsertit ovat yleensä aivan täynnä.

Sanotaan, että ihmiset elävät nykyään omissa kuplissaan, jonka sisälle halutaan vain omaa näkemystä vahvistavia tietoja, ja kavereiksi otetaan samanmielisiä ihmisiä. Tottahan se on: minun kuplassani pidetään itsestäänselvyytenä, että taide on arvokasta, varsinkin klassinen musiikki. Kommenttipalstan lukeminen oli harvinainen poikkeama mukavuusalueeltani. Ja kommenteista voisi päätellä, että useimmat oopperan inhoajat eivät ole koskaan poistuneet kuplansa ulkopuolelle ja käyneet oopperassa.

Aikaisempi oopperani Unissa kaikki oli selkeämpää (libretto Emma Puikkonen) oli osa Turun Taideakatemian Kulttuurin saavutettavuus -hanketta. Yhtenä tarkoituksena oli löytää oopperalle uusia yleisöjä.  Yleisöä tulikin runsain mitoin – Turun Mikaelinkirkko oli täynnä jokaisena esitysiltana. Maikki Säikän toteuttamassa teemahaastattelussa henkilöt, jotka eivät koskaan ennen olleet käyneet oopperassa, kertoivat ennakkokäsityksiään: oopperassa ei saa selvää tekstistä, aiheet ovat vaikeaselkoisia ja kaukana nykyajasta, oopperalippu on liian kallis. Tuotannossa pyrittiin vaikuttamaan näihin asioihin. Ooppera tekstitettiin, ja ohjelmalehtisessä oli selkokielinen juoniselostus kolmella kielellä. Normaalilipun hinta oli alle 30 €, ja lisäksi myytiin alennuslippuja. Ooppera  kertoi nykypäivän Suomesta, joten aihe ei ollut mytologinen tai muutoin kaukaa haettu.

Oopperan aihe on minulle tärkeä. Laajan musiikkiteoksen kanssa työskentely kestää useita vuosia, enkä mielelläni käytä aikaani siihen, ellen ole vakuuttunut, että aihe on puhutteleva vielä ensi vuonnakin. Haluan, että ooppera on hyvää musiikkia ja myös hyvää teatteria.  Unissa kaikki oli selkeämpää oli hyvin mielekäs projekti yhteiskuntakritiikkinsä takia. Keisarin majakka on teemaltaan toisentyyppinen, historiallinen ja jossain määrin romanttinenkin ooppera. Minulle sen tekee mielekkääksi muun muassa oman kotiseutuni historian ja minulle rakkaan ympäristön esiin tuominen sekä psykologisesti tarkka, vivahteikas libretto.

Toivotan oopperaepäilijät tervetulleiksi Keisarin majakkaan! Kunhan se ensin valmistuu.

Saavutettavia kulttuurisisältöjä (hankkeen loppuraportti)