Kävin katsomassa Jaakko Kuusiston oopperan Jää Kansallisoopperassa. Jää kiinnosti minua tietysti erityisesti
saaristoaiheensa takia. Ooppera
olikin hyvin vaikuttava. Meren muodostama uhka loi koko oopperan dramaturgisen
jännitteen, jonka kulminaatio oli päähenkilön hukkuminen jäihin. Kyseinen
kohtaus oli kaikin tavoin upeasti toteutettu ja koskettava. Ennen kaikkea se oli erittäin komeaa orkesterimusiikkia.
Kirjoitan omaa teostani Saaristo-oopperan huomattavasti
pienemmälle tuotantokoneistolle, ja tulin kieltämättä kateelliseksi Jään isosta jousistosta, muhkeasta
lyömäsoitinpatteristosta ja varsinkin vaskisektiosta, jota minulla ei tule
olemaan käytettävissä lainkaan. Lähtökohtana on kymmenhenkinen orkesteri
(2 viulua, alttoviulu, sello, kontrabasso, huilu, oboe, klarinetti, fagotti ja
lyömäsoittimet). Jokainen muusikko
merkitsee lisää kuluja. Laulajienkin suhteen on syytä olla taloudellinen. Jos
tuotannossa jostakin syystä on oletettua isompi budjetti, voimme kasvattaa
jousiston kokoa. Puhaltajien määrää en uskalla kasvattaa, koska heitä ei voi
lisätä tai pudottaa pois rahatilanteen mukaan. Stemma joko on tai ei ole
partituurissa.
Haasteena on siis säveltää vivahteikasta ja dramaattista
musiikkia pienelle kokoonpanolle. Meri on läsnä myös Keisarin majakassa, mutta sen hengityksen pitää löytyä pienemmillä
eleillä kuin Jäässä tai muissa isolle
orkesterille sävelletyissä meriaiheisissa teoksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti