Silakkaa ja fokelkröötiä

Yksi Keisarin majakan henkilöistä, venäläinen upseeri Ivan ei viihdy karkotuspaikassaan Isokarissa. Hän kaipaa kovasti perhettään ja rakastettuaan, jotka eivät edes vastaa hänen kirjeisiinsä. Senhän ymmärtää, mutta varmasti oli muitakin asioita, jotka olivat kovin erilaisia kuin kotona Pietarissa, esimerkiksi luotolaisten ruoka.

Tehtäisiinkö simppusoppaa?

Tavallisin arkiruoka koostui suolasilakasta ja perunoista. Jos joskus oli sianlihaa, sekin oli suolattua. Keväisin linnustusaikaan saatiin haahkakeittoa. Mahtoiko Ivan nauttia simppukeitosta tai fokelkröötistä? Jälkimmäinen oli ruispuuroa, johon lisättiin keitettyjä haahkan sisäelimiä ja linnun keittämisessä pintaan noussut keltainen rasva. Fokelkrööti oli varmasti täyttävää ja ravitsevaa.

Myös hyljettä syötiin. En ole koskaan maistanut, mutta oletan, että maku on vahva, koska perinteisesti lihaa keitettiin useita tunteja monessa eri vedessä. Hylkeensyöntiä on myös koetettu elvyttää. 2006 julkaistu keittokirja Hylje: hylje nykyajan keittiössä neuvoo suomeksi, ruotsiksi ja norjaksi, että hylkeenlihaa voi myös wokata ja grillata. Harmaahylje on riistaeläin, mutta lihan saatavuus on huonoa. Hylje kuuluu trikiinialttiisiin eläinlajeihin, joten lihalle tulee tehdä trikiinitutkimus ennen myyntiä.

Ahventa fileoidaan...

Lähteet:

Svenska jägareförbundet, Annica Törmä, ja Bente-Lill Øygarden. Säl: Sälen I Det Moderna Köket = Hylje : Hylje Nykyajan Keittiössä = Sel : Selen I Dagens Kjøkken. [Stockholm]: [Svenska jägareförbundet], 2006.

Liukkonen, Kaarina, ja Paavo Wahlbäck. Ulkotuulten Vekara: Paavo Wahlbäck, Saariston Poika Muistelee. [Uusikaupunki]: Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys, 2009.

Ruokavirasto. Tarkastamaton luonnonvarainen riista. https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/teurastus/lihantarkastus/tarkastamaton-luonnonvarainen-riista/ Luettu 28.11.2019.

... mutta savustetaan kokonaisena.

"Siun siliöt, muist Multiot..."

Kun Isokarin majakkaa ryhdyttiin rakentamaan, olivatko kaikki iloisia siitä? Oopperan libreton mukaan eivät. Tekstissä vihjataan, että paikallisille sopi aivan hyvin, että laivat silloin tällöin ajoivat kiville, niin että saaristolaiset pääsivät ryöstämään hylkyjä tai ainakin keräilemään rannoilta laivoista pudonnutta lastia. Oopperan juonenkuljetuksen kannalta tämä on tarpeellinen ristiriita, jonka seurauksena tapahtumat tiivistyvät.  Asiassa on myös todellisuuspohjaa.  "Siun Siliöt, muist Multiot, älä Putsaartaka unhot" oli paikallisten rukous, jolla toivottiin ulkosaarten rantoja siunattavan tarpeellisilla merentuomilla tavaroilla eli rannaföryllä. Esimerkiksi puutavara oli aina tervetullutta. Multiolla tarkoitettiin Isokaria, Siliöllä Vekaraa.

Suomen rannikko on niin matalaa ja kivikkoista, että haaksirikoilta ei ole vältytty majakoiden rakentamisen jälkeenkään. Esimerkiksi vuodenvaihteessa 1940 kahvilastissa ollut Navigator haaksirikkoutui Putsaaren lähellä. Suurin osa lastista pelastetttiin laillisesti, mutta koska kahvi oli sota-aikana kullanarvoista, pelastajat jemmasivat kahvinpapuja mihin taisivat, taskuihin ja jopa pussihousujen lahkeisiin. Saarilla ei tarvinnut vähään aikaan juoda korviketta!

S/S Navigator höyryää tässä Irlannin vesillä. Laiva kunnostettiin vielä
Putsaaren haaksirikon jälkeen.
Kuva: Suomen merimuseo.