Kun Isokarin majakkaa ryhdyttiin rakentamaan, olivatko kaikki iloisia siitä? Oopperan libreton mukaan eivät. Tekstissä vihjataan, että paikallisille sopi aivan hyvin, että laivat silloin tällöin ajoivat kiville, niin että saaristolaiset pääsivät ryöstämään hylkyjä tai ainakin keräilemään rannoilta laivoista pudonnutta lastia. Oopperan juonenkuljetuksen kannalta tämä on tarpeellinen ristiriita, jonka seurauksena tapahtumat tiivistyvät. Asiassa on myös todellisuuspohjaa. "Siun Siliöt, muist Multiot, älä Putsaartaka unhot" oli paikallisten rukous, jolla toivottiin ulkosaarten rantoja siunattavan tarpeellisilla merentuomilla tavaroilla eli rannaföryllä. Esimerkiksi puutavara oli aina tervetullutta. Multiolla tarkoitettiin Isokaria, Siliöllä Vekaraa.
Suomen rannikko on niin matalaa ja kivikkoista, että haaksirikoilta ei ole vältytty majakoiden rakentamisen jälkeenkään. Esimerkiksi vuodenvaihteessa 1940 kahvilastissa ollut Navigator haaksirikkoutui Putsaaren lähellä. Suurin osa lastista pelastetttiin laillisesti, mutta koska kahvi oli sota-aikana kullanarvoista, pelastajat jemmasivat kahvinpapuja mihin taisivat, taskuihin ja jopa pussihousujen lahkeisiin. Saarilla ei tarvinnut vähään aikaan juoda korviketta!
 |
S/S Navigator höyryää tässä Irlannin vesillä. Laiva kunnostettiin vielä
Putsaaren haaksirikon jälkeen.
Kuva: Suomen merimuseo. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti