Körsångarna, operans arbetsmyror - oopperan työmuurahaiset valokeilassa

 Henri Savikko, bas

Henri syr enknapp på sin scenkostym.

Henri Savikko studerar klassisk sång vid Åbo konservatorium på musikerlinje. I Kejsarens fyr sjunger han basstämma i kören. Henri är erfaren som körsångare, bl.a. sjunger han i den professionella kammarkören Key Ensemble . Att sjunga relativt krävande körstämmor är alltså bekant för honom, men scenarbete är något nytt.

Kören representerar byfolket i operan och de är på scenen en stor del av operan, även när de inte sjunger. Scenografin, som är designat av operans regissör Isa Kortekangas, baserar sig på några enkla element: två par trappor, spegelbitar och ett långt gastyg. Kören hanterar scenelementen, flyttar trapporna och transformerar tyget från brudslöja till havets vågor. Kören har också dansscener.

Henri berättar, att något nytt som han lärt sig i operan är sättet att kombinera sång och rörelse, att uttrycka sig inte bara med sång utan också kroppsligt. Det har varit roligt och lärorikt att jobba med skickliga musiker. Dessutom gör Henri sin fristående examen i och med att han sjunger i Kejsarens fyr. I praktiken betyder det, että en lärare och en representant från arbetslivet kommer att observera Henri på någon av operaföreställningarna. Vad ska Henri göra i framtiden? Det vet han ännu inte, men Kejsarens fyr har gjort honom mer intresserad av opera än tidigare.

Är du nervös inför premiären? - Alltid lite, men det äet känns tryggt med det här gänget.

Suvi-Tuulia Pajunen, altto

Suvi-Tuulia Pajunen opiskelee neljättä vuotta Turun AMK:n Taideakatemialla musiikkipedagogilinjalla, pääaineenaan klassinen laulu. Keisarin majakassa hän laulaa kuorossa alttostemmaa. Lisäksi hän on valmistanut cover-roolin oopperan Edith-hahmosta. Se tarkoittaa, että hän on opetellut Edithin roolin samoin kuin sen varsinainen solisti Pia Pajala. Musiikin lisäksi hän on saanut harjoitella myös Edithin näyttämötoimintaa. Jos solisti sattuisi sairastumaan, cover tulee näyttämölle hänen tilalleen.

Suvi-Tuulia (kolmas vasemmalta) ja muut kuorolaiset valmiina
tanssimaan Adolph Syvelanin kanssa (Jere Hölttä)

Mitä oopperassa mukanaolo on merkinnyt opinnoille? Suvi-Tuulia kertoo, että neljä viimeistä harjoitteluviikkoa ennen ensi-iltaa ovat olleet niin intensiivisiä, että muut asiat on pitänyt laittaa syrjään. Toisaalta oopperassa laulaminen on antanut vaikka mitä: oma lauluinstrumentti on kehittynyt paljon, kokonaisvaltainen muusikkous on kehittynyt ja on tullut opittua paljon aivan uuden, ennen kuulemattoman musiikkimateriaalin haltuunottamisesta. Kuten Henri, Suvi-Tuuliakin toteaa oppineensa lavatyöskentelyyn kuuluvaa näyttelemistä ja tanssimista. Oopperan tekemisen projektiluonnekin on opettanut paljon, ja kivaa on ollut!

Keisarin majakassa laulaminen on vahvistanut Suvi-Tuulian tunnetta, että tämä on hänen oma alansa. Tulevaisuudessa hän näkee tekevänsä töitä sekä esiintymislavalla että laulunopettajana. 

Jännittääkö ensi-ilta? - Ei jännitä ainakaan vielä. Olemme tehneet ahkerati töitä ja luottoa tekemiseen on kerääntynyt.

Miten oopperaa harjoitellaan?

 Laulaja tarvitsee korrepetiittorin

Marko Autio johtaa ja Jussi Littunen toimii
orkesterina. Lavalla Pia Pajala ja
Niklas Spångberg.

Korrepetiittori on oopperan harjoituspianisti, joka säestää laulajia ja auttaa heitä oppimaan osansa. Keisarin majakassa on kaksi korrepetiittoria, Jussi Littunen ja Riika Heikkilä. Jussi on harjoitellut jo tammikuusta alkaen pääkaupunkiseudulta tulevien solistien kanssa ja vuorottelee nyt näyttämöharjoituksissa pianistina Riikan kanssa. Laulajien pitää osata roolinsa jo varsin hyvin ennen näyttämöharjoitusten alkua, jotta siellä pystyy keskittymään ohjaukseen. 

 Jussi opiskeli Sibelius-Akatemiassa solistisella   linjalla  pääaineenaan piano. Hän kiinnostui kuitenkin pian lied-pianistina toimimisesta, ja laulajien kanssa soittaminen johti lopulta oopperan pariin. Ensimmäinen keikka korrepetiittorina oli Marko Aution oopperassa Adalmiinan helmi. 

Olisipa kolme kättä...

Korrepetiittorina soittaminen on aivan erilaista kuin lied-pianismi, Jussi kertoo. Molemmissa näyttäisi olevan laulaja ja pianisti; mitkä ne erot sitten ovat? Liedissä pulssi voi olla melko joustava, Jussi selittää. Oopperassa rytmin pitää olla tarkka ja noudattaa kapellimestaria. Näyttämöharjoituksissa orkesterin tilalla on aluksi pianisti. Orkesteri tulee mukaan vasta myöhemmin. Pianistin pitää osata seurata kapellimestaria. Useimmat pianistit eivät ole soittaneet orkesterissa kapellimestarin johdolla, sekin on oma taitonsa.  

Liedissä pianistin stemma on tietysti kirjoitettu nimenomaan pianolle. Korrepetiittori soittaa pianopartituuria, johon on tiivistetty koko orkesteri. Pianopartituurin soitossa tarkka rytmi on tärkeä, mutta kaikkia ääniä ei ole pakko soittaa. Korrepetiittori ajattelee musiikkia laulajan kannalta: mistä äänistä laulaja kuulee parhaiten omat lähtönsä? Jos laulaja on vielä epävarma stemmastaan, korrepetiittori auttaa soittamalla laulajan melodiaa. Jos harjoitellaan dialogia, mutta paikalla on vain toinen laulajista, korrepetiittori laulaa puuttuvan stemman. Jos paikalla ei ole kapellimestaria, korrepetiittori näyttää laulajalle lähdöt, yleensä nyökkäämällä, kun sitä kolmatta kättä ei ole.

Riika Heikkilän vaativa harjoittelu

Riika Heikkilä opiskelee kolmatta vuotta Turun Taideakatemialla. Kuten Jussi, hänkin on soittanut laulajien kanssa lied-musiikkia, ja tämän kokemuksen takia hänen opettajansa ehdotti häntä Keisarin majakan pianistiksi. Riika on Keisarin majakassa harjoittelija-korrepetiittorina, mutta harjoittelustatuksesta huolimatta hänellä on ollut paljon vastuuta. Ensimmäisellä näyttämöharjoitusviikolla Riika sai vastata paketin koossapysymisestä yksin, sillä kapellimestari oli sairaana. Se oli todellinen hyppy syvään päähän: ensimmäinen kerta korrepetiittorina, uusi teos, ennestään tuntemattomat solistit. Riika selvisi tästä haasteesta med flygande färger!

Riika

Jussi 

 

Pukusuunnittelijan taikasana on kierrätys

 

Keisarin majakan pukusuunnittelija Marjo Haapasalo kertoo: Oopperan pukujen suunnittelu aloitetaan libreton pohjalta. Keskustelua teemasta käydään yhdessä ohjaajan ja lavastajan kanssa. Tämän jälkeen pukusuunnittelija luo kokonaissuunnitelman tyylistä ja tekee ideakansion valitusta tyylisuunnasta ja värimaailmasta ym. Koska budjettia ei tässä tapauksessa ole tarpeeksi kaiken alusta asti valmistamiseen, osa vaatteista ostetaan valmiina esim. kirpputoreilta. Osa puvuista voidaan hankkia eri teattereista lainaamalla. Osa vaatteista ommellaan alusta alkaen. Ompelija muokkaa asut oikeaan kokoon ja muotoon suunnittelijan ohjeiden mukaan. Suunnittelija värjää ja patinoi asut tarvittaessa  oikean lopputuloksen saavuttamiseksi.

Marjo Haapasalolla on kokemusta noin kymmenen oopperan puvustamisesta, niiden joukossa myös oma oopperani Unissa kaikki oli selkeämpää. Jos oikein muistan, silloinkaan ei ollut liikaa rahaa käytettävissä! 

Marjo on puvustanut oopperoiden lisäksi puhe- ja tanssiteatteria. Mikä on erityistä oopperan pukusuunnittelussa? Marjo kertoo, että oopperassa laulajien pukujen pitää kertoa selkeästi kunkin henkilön karaktääristä. Puku on siis osa tarinankerrontaa, ja oopperassa maalataan lavealla pensselillä. Laulajien vaatteet eivät saa häiritä laulamista eikä niissä saa olla meluisia osia, esimerkiksi kiliseviä koruja. Kenkien pitää olla tarpeeksi mukavat, niin että laulajan asento pysyy hyvänä. 

Keisarin majakan aihepiiri on Marjolle läheinen, sillä hän on syntyisin Uudestakaupungista ja viettää nykyään kesänsä Pyhämaassa. Tervetuloa Keisarin majakan pukusuunnittelijaksi, Marjo! 

Romanttisia ja arkisia sankareita

Eilen, 29.1.2025, Keisarin majakka -ryhmä järjesti Turun pääkirjaston studiossa keskustelutilaisuuden otsikolla Romantiikan ajan sankarit. Keskustelijoina olivat Turun yliopiston tutkijat Heli Rantala ja Juhana Saarelainen (kiitos Kulttuurikampus Turku!), oopperan ohjaaja Isa Kortekangas, säveltäjä Pauliina Isomäki ja keskustelun vetäjänä libretisti Leena Parkkinen. Romantiikan sankareiden lisäksi keskustelu laajeni ylipäätään 1800-luvun alkupuolen Suomeen, sen aatevirtauksiin ja olosuhteisiin.  

Todettiin mm. että suomalainen identiteetti oli vasta hyvin pienellä nupulla tässä vaiheessa. Maantieteellisenä alueena Suomi oli laaja ja liikenneyhteydet ja tiedonvälitys olivat kehittymättömiä, joten mitään yhteistä identiteettiä oli vaikea muodostua. Ensimmäinen lyhyt pätkä rautatietä rakennettiin vasta 1860-luvulla! Vesiväylät sen sijaan olivat käytettävissä ja yhdistivät esimerkiksi rannikon ihmisiä toisiinsa. Myös yhteys Tukholma-Turku oli meritien takia sujuvampi kuin vaikkapa Tukholman yhteys Ruotsin sisämaan kaupunkeihin. Majakoiden rakentaminen Suomen rannikolle oli mahtava satsaus merireittien parantamiseen ja omalla tavallaan auttoi muodostamaan käsitteen nimeltä Suomi.

Saimme kuulla myös musiikkia oopperasta. Suvi-Tuulia Pajunen lauloi Edithin aarian oopperan korrepetiittorin Riika Heikkilän säestämänä. Edithin hahmo ei ole oopperassa kovin romanttinen hahmo, mutta arjen sankari hän todellakin on. Suvi-Tuulia on tuotannossa ns. cover, eli varamiehityksen jäsen joka kutsutaan lavalle siltä varalta että varsinainen solisti sattuisi olemaan estynyt. Saimme kuulla varsin kypsän tulkinnan aariasta, joten meillä ei ole huolta, varamiehitys auttaa, jos joku solisteista sattuisi sairastumaan. Saimme myös kuunnella otteen alkusoitosta, tallenteelta Akademiska Orkesternin viimesyksyisestä konsertista, jossa alkusoitto kantaesitettiin Sauli Huhtalan johdolla.

Yleisöäkin oli mukavasti paikalla. Kiitos kaikille osallistuneille!